Kun tasavertaiset yrityspalveluorganisaatiot, tuttavallisesti ypot, ryhtyvät verkostoyhteistyöhön seudulla, seuraa melkoinen jännitysnäytelmä, jota TEM yrittää ohjata. Julkisen puolen ypojen ja kolmannen sektorin yritysyhdistysten kokenut johto kyllä tietää, että yhteistyön rakentamiseen tarvitaan sitoutumista, luottamusta toisiin ja jaettu tavoite. Mutta miten ne saadaan aikaan? ”Tässä kokemattomilla verkostoyhteistyön kehittäjillä on näytön paikka”, toteaa Jari Kattainen.
Marraskuun alussa tarkistettu väitöstutkimus käynnistyvän verkoston johtamistarpeista lähti liikkeelle Kattaisen omista kokemuksista. Vuosituhannen alussa hän oli mukana rakentamassa ypojen seudullista verkostoa. Into oli kova, mutta rahkeet eivät aivan riittäneet. Kymmenen vuotta myöhemmin ypot tekevät vilkasta verkostoyhteistyötä eri foorumeilla ja kokoonpanoissa.
Mitä oli tapahtunut? Kattainen haastatteli yhteistyön osapuolia vuosina 2005 ja 2014. Vuosituhannen alun epäonnistumiselle löytyi selvä syy: ypojen tavoite oli kehittää yhteinäinen palvelupaletti yrityksille, jolloin järjestäytyminen kehittämisverkoksi olisi ollut luonteva ratkaisu. Mutta ypot olivat liian kiinnostuneita autonomiansa varjelusta ja ne ajautuivat itseohjautuvaan verkostoitumiseen. ”Siksi ei löytynyt toimijaa, joka olisi ottanut vastuun verkostoyhteistyön käynnistämisen johtamisesta”, analysoi Kattainen.
Vuosia myöhemmin ypot olivat löytäneet tasavertaisille paremmin sopivan verkostoitumistavan, hallintaverkon. Jokaisella yhteistyömuodolla on verkostoveturi, kokoonkutsuja, joka määrittelee agendan. Edelleen ypot korostavat tasavertaisuutta ja omaa autonomiaansa. Mutta johtajat näkevät selvästi, että yhteistyö takaa pääsyn toisten ypojen itselle hyödyllisiin resursseihin, kuten suhteisiin paikallisiin, kansallisiin ja EU-päättäjiin.
Kattaisen päätulos on, että verkostoyhteistyön käynnistäminen synnyttää organisaatiolle kaksi isoa verkostojohtamistehtävää. Ensiksi johdon on tehtävä omassa organisaatiossa tietoisia johtamistoimenpiteitä, joilla se johtaa itsensä verkostoyhteistyöhön. Toiseksi organisaation on nopeasti löydettävä verkostorooli, jossa se osallistuu koko yhteistyön johtamiseen. ”Että yhteistyö ylipäätään lähtee liikkeelle käynnistysvaiheessa, on välttämätöntä, että organisaatiot huomaavat opetella myös verkostojohtamista.”