Hämeenlinnan kaupunki siirtyy uuteen toimintamalliin 01.06.2017. Muutoksessa kaupunki uudistaa toimintamallejaan, kehittää päätöksentekoa ja valmistautuu uusiin sosiaali- ja terveysalueisiin. Kyse on mielenkiintoisesta hankkeesta, jossa mielestäni tärkein asia, eli johtaminen on jäänyt vähemmälle huomiolle. Nykyään puhutaan paljon verkostojohtamisesta ja sen tuomista mahdollisuuksista, hyödyllisyydestä sekä tehokkuudesta. Myös Hämeenlinnan kaupunki on siirtymässä verkostojohtamiseen. Olen huolestuneena seurannut tätä muutosta. Nyt muodostetaan uutta kaupunkirakennetta, mutta saman aikaisesti pitäisi ymmärtää mitä verkostojohtaminen tarkoittaa, sekä velvoittaa johtajat aloittamaan itsensä kouluttautuminen. Johtajan on erittäin vaikea myöntää osaamattomuus asiaan, joka liittyy johtamiseen. Usein kuulee vastauksen ”Me osataan tämä homma” tai ”Verkostojohtaminen on toiseen vaikuttamista”. Vaikuttaminen onkin tärkeää, mutta verkostojohtaminen vaatii myös verkoston rakenteen ja roolien tunnistamisen. Lisäksi on tunnistettava ja otettava käyttöön oikeanlaiset johtamistoimet. Erilaiset verkostot vaativat erilaista johtamista. Väitöskirjatyöni osoitti, että edes kokeneet johtajat eivät olleet sisäistäneet verkostojohtamista ja voi suoraan sanoa, että he eivät osanneet verkostojohtamista. Se on erittäin vaikeaa ja eroaakin merkittävästi perinteisestä organisaation johtamisesta, jossa on käytössä käskytysvalta.
Verkostojohtaminen tarkoittaa toimintaa, jolla osapuolet saavat asioita tapahtumaan samansuuntaisesti. Se tarvitsee johtajan tai johtajat ja seuraajan tai seuraajat toimiakseen. Organisaation on selvitettävä mitä nämä roolit tarkoittavat käytännössä. Verkostojohtaminen vaatii ylimmän johdon osaamisen kehittämisen lisäksi myös keskijohdon ja muun henkilöstön osaamisen kehittämistä. Tämä tarkoittaa myös henkilöiden vastuunottoa itsensäjohtamisesta. Sen avulla henkilöstö kykenee kytkemään oman työpanoksen organisaation yhteiseen palvelutuotantoon. Kaupunkiorganisaatiossa ei ole tilaa vapaamatkustajiin. Tällainen rooli, jossa henkilö jää katselijan rooliin ja on valmiina toimimaan kun on tarve, syntyy helposti verkostojohtamisen epäonnistuessa. Kaupungin on erinomainen aika hankkia verkostojohtamisen osaamista, sillä tuleva Sote-uudistus lisää verkostojohtamisen tarpeellisuutta organisaation sisällä, tuleviin sidosryhmiin ja se nousee merkittäväksi menestystekijäksi tulevaisuudessa julkisella sektorilla. Kirjoittaja miettii näitä asioita verkostojohtamisen asiantuntijan näkökulmasta, eikä poliitikon näkökulmasta.
Jari Kattainen
KTT