Yrityksen siirtyessä verkostotoimintaan, kohtaa se ennen kokemattomia asioita. Kaikki eteen tulevat asiat eivät ole positiivisia ja heti ratkaistavia. Asiat eivät aina ole sellaisia, että ne voisi päättää yksin, vaan on otettava toisten osapuolien päätöksenteko mukaan. Sen vuoksi verkostoon siirtyminen ei ole mekaaninen polku, joka etenee lineaarisesti asiasta toiseen. ” Mennään tuon suon yli, että heilahtaa” ei toimi yrityksen siirtyessä mukaan verkoston toimintaan. Voi olla tilanteita, että yhteistyö ei vain onnistu, niin silloin kannattaa pysäyttää verkostoyhteistyön rakentaminen. Aina on ja pitää olla mahdollisuus palata taaksepäin ja valita jokin toinen strategia tai reitti edetä. Tällöin tulee kyseeseen neuvottelut osapuolten välillä ja niissä yrityksen on tärkeää onnistua, jotta omat tavoitteet saavutetaan. Näissä neuvotteluissa on tärkeää tunnistaa toisten osapuolien intressit. Silloin kun toisilla yrityksillä on vahva intressi jatkaa muotoutumisvaiheessa eteenpäin, niin itse voi viedä voimakkaammin omaa etua. Toisenlaisessa tilanteessa, jossa toisten osapuolten intressit ovat vähäiset, joutuu itse todennäköisesti joustamaan päätöksenteossa enemmän.
Aina kun asioista on päättämässä muitakin yrityksiä, vastoinkäymisten mahdollisuus on suurempi. Vastoinkäymiset eivät automaattisesti tarkoita yhteistyön epäonnistumista. Tämä kannattaa tehdä selväksi omassa organisaatiossa heti alussa. Samoin asiasta kannattaa keskustella verkostoyhteistyön osapuolien kanssa. Verkostoyhteistyön rakentaminen on haastava tehtävä, eikä aina kaikki mene niin kuin on suunnitellut. Mukana on toisia toimijoita, joiden tavoitteita ja intressejä sekä niiden saavuttamiseksi käytettäviä toimia ei voi aina tietää. Yrityksen kannattaa muistaa, että vastoinkäymiset eivät tarkoita yhteistyön epäonnistumista. Yksittäinen takaisku on vain siedettävä, mutta ei kannata ”hakata päätä seinään” jos näyttää siltä, ettei yhteistä ymmärrystä asioista löydy niin silloin kannattaa yhteistyö keskeyttää.
Miksi me pelkäämme epäonnistua? Ainakin vanhemmat ihmiset muistavat koulussa laulukokeet. Oppilas meni luokan eteen laulamaan ja muut kuuntelivat. Koita siinä onnistua, kun ei osaa laulaa. Onneksi nykynuoriso on valmiimpia sosiaalisesti kuin me. Mutta epäonnistuminen on sellainen asia, jota vieläkin tuntuvat pelkäävän suurin osa ihmisistä. Jalkapallopelissä pelaaja, jonka syöttöprosentti on lähelle sataa, on pelannut huonon pelin. Näin on myös liike-elämässä. Jos et ota hallittua riskiä ja välillä epäonnistu et menesty. Virheitä tekevät kaikki ja se on muistettava myös verkostoyhteistyön rakentamisessa. Niitä ei tietenkään saa tapahtua jatkuvasti. Epäonnistumisesta pitää ottaa opiksi. Etsiä asia mikä meni pieleen, eikä ensimmäisenä etsiä kuka teki virheen. Tämäkin on yleistä, että halutaan heti etsiä syyllinen, kun ensimmäiseksi tulisi varmistaa, ettei sama virhe toistu. Verkostoon siirtyminen onnistuu yritykseltä, kun on tavoite kirkkaana ja avoimesti toimien toisten osapuolien kanssa, arvioiden koko ajan toiminnan oikeellisuudesta.
Jari Kattainen, verkostojohtamisen ja muutosjohtamisen asiantuntija