Tekijä: Jari Kattainen

Verkostoyhteistyön eri vaiheissa yrityksillä ja henkilöillä on erilaisia rooleja. Niitä voidaan jakaa eri tavoin. Yksi rooli on hakijarooli, jossa verkostoyhteistyön aktiviinen toimija etsii uusia yhteistyökumppaneita. Tätäkin voidaan kutsua monella eri termillä, portinvartija, verkostonkutoja jne… Hakijarooli on erittäin tärkeä verkostoyhteistyön onnistumisen kannalta. Sen tehtävä on herättää ja ylläpitää toimintaan osallistuvien osapuolten mielenkiinto yhteiseen tekemiseen. Täytyy olla jokin taho, joka käynnistää toiminnan ja varmistaa, että asiat etenevät suunnitellusti eteenpäin. Ilman tätä roolia, tulee helposti tilanne, että ”pitäisi tehdä” tai ”joku tekee”.

Kyse on myös hallinnoinnista. Sekin on tärkeää, mutta se ei saa viedä kaikkea resurssia itse toiminnalta. Verkostoyhteistyön käynnistymisvaiheessa, on toiminnan onnistumisen kannalta kriittistä, että toimijat pääsevät mahdollisimman nopeasti kiinni toiminnan sisältöön. Toiminnan pitää olla enemmän tavoitteellista sisältötoimintaa kuin itse hallinnointia. Oman kokemukseni mukaan julkisten organisaatioiden verkostoissa toiminta menee helposti hallinnointiin ja itse sisältö jää vähemmälle huomiolle. Viimeisin huomio ei perustu ns. ”mutu tuntumaan”, vaan on vuosien tuoman kokemuksen tuoma huomio.

Verkostoyhteistyön tavoitteiden ja etujen selkeä esiintuominen toiminnan alussa helpottaa siirtymistä sisältötoimintaan. Liika hallinnointi ja sisältötoiminnan puute johtaa helposti tilanteeseen, ettei saavuteta tavoitteellisia tuloksia. Verkostoyhteistyön alkuvaiheessa onkin hyvä tuoda osapuolten tietoisuuteen, että hidas eteneminen saattaa lamaannuttaa toiminnan. Kiireiset henkilöt, eivät käytä aikaa ns. ”tyhjänpäiväisiin tapaamisiin”. Pitkät lounaat kuuluivat 1980-luvulle. Verkostoyhteistyön rakentamisen alkuvaiheessa onkin tärkeää analysoida, kenen avulla yritys luo lisäarvoa itselle ja asiakkaille. Saman aikaisesti on analysoitava mitä annettavaa meillä on toisille osapuolille. Tuodaan ja saadaan sisältöä omaan toimintaan riittävän hallinnoin avulla.

Jari Kattainen, verkostojohtamisen ja muutosjohtamisen asiantuntija.

Yrityksen lähtiessä siirtymään verkostoyhteistyöhön, sen on tunnistettava millaiseen toimintaympäristöön ovat siirtymässä. Yleensä tilanne on sellainen, että yritys siirtyy kohti tuntematonta ympäristöä, jossa ei aikaisemmin ole ollut. Saattaa myös olla tilanne, että yhteistyökumppaneiden joukossa on ihmisiä, joiden kanssa ei ole ennen työskennellyt. Toimintaympäristössä on muita yrityksiä sekä ihmisiä ja heillä on omat tavat toimia ja oma johtamistapansa sekä päätöksentekotapansa – ja mekanisminsa. Yritys toimii alueella, jossa se kohtaa tilanteita, joita ei ole aikaisemmin kokenut. Sen vuoksi yrityksen on arvioitava ja määriteltävä, miten analysoi toimintaympäristöä, jotta sille selviää mihin on matkalla. Ilman tätä on vaikea johtaa omaa yritystä kohti verkostoyhteistyötä ja toimia siellä menestyksekkäästi.

Verkostoyhteistyöhön siirtyminen on muutostilanne, johon yrityksen on valmistauduttava huolella. Tämä tarkoittaa muutostilanteisiin liittyvien tekijöiden tunnistamista ja niihin reagoimista. Valmistautumien on ennakointia, jota tarvitaan verkostoyhteistyön eri vaiheissa. Kaikissa tapauksissa se ei ole mahdollista, kun ei voi tietää toisten yritysten ja ihmisten toimintaa ja ajatuksia etukäteen. Aina kuitenkin kannattaa varautua erilaisiin tilanteisiin, jos se vain suinkin on mahdollista. Silloin kun yritys valmistautuu hallitsemaan muutostilanteet, on sen toiminta varmemmalla pohjalla. Olen usein ollut neuvotteluissa, joissa vastapuolesta voisi käyttää jääkiekkovalmentajan kommenttia hävityn pelin jälkeen ”joukkue ei ollut oikein hereillä erän alussa”. Kaikkihan sen tietää mitä siitä seuraa, jos näin lähtee liikkeelle yhteistyön rakentamisessa.

Yrityksen käynnistäessä siirtymisen verkostoyhteistyöhön, kannattaa sen etukäteen miettiä eri vaihtoehtoja muuttuviin tilanteisiin. Näin toimien yhteisissä yritysten tapaamisissa ja muissa kontakteissa, voi itse reagoida nopeasti ja riittävällä uskottavuudella, joka herättää luottamusta toisissa osapuolissa. Oikeanlaisella ennakoinnilla saavuttaa enemmän etua itselle, uhkaamatta kenenkään autonomiaa tai määräysvaltaa. Myös päätöksenteko ja siihen liittyvä delegointi helpottuu, kun yrityksen sisällä olevat ja verkostoyhteistyöhön osallistuvat henkilöt ovat valmistautuneet riittävällä sitoutumisen asteella toimintaan. Verkostoyhteistyön rakentamisen vaiheessa muutokset saattavat olla hyvinkin voimakkaita ja vaatii osapuolilta joustavuutta ja kykyä tehdä nopeitakin päätöksiä.

Jari Kattainen, verkostojohtamisen ja muutosjohtamisen asiantuntija.

Yrityksen lähtiessä rakentamaan yhteistyötä, sillä pitää olla selkeä kuva tavoitteista. Tavoitteiden tiedostamiseen liittyy mm. mitä lähdetään tavoittelemaan, millä resursseilla, millä aikataululla, ketä on mukana, kuka johtaa. Yrityksessä pitää olla henkilö, jolla on edellä mainitut asiat hallinnassa ja ottaa vastuun näiden asioiden toimivuudesta. Tämä tarkoittaa, että kyseinen henkilö kykenee käsittelemään verkostoitumista kokonaisuutena ja tiedostaa missä vaiheessa verkostoitumista ollaan menossa. Kokonaisuuden hallinta antaa toiminnalle johdonmukaisuuden ja estää erilaiset ”poukkoilut”, joita yritysyhteistyössä varmasti tulee eteen. Johdonmukainen toiminta antaa omalle yritykselle ja toisille osapuolille turvaa ja varmuutta siitä, että ollaan tekemässä lisäarvoa tuottavaa toimintaa.

Verkostoyhteistyötä rakentavien yritysten on tärkeää tunnistaa missä vaiheessa verkostoitumista ovat. Henkilö, joka yrityksessä on vastuussa ja johtaa verkostoitumisen rakentamista, on viestittävä omaa organisaatiotaan missä vaiheessa verkostoitumisprosessia ollaan. Samoin on tärkeää tunnistaa missä vaiheessa muut osapuolet ovat verkostotoiminnan rakentamisessa. Yritykset eivät etene omassa organisaatiossaan verkostoyhteistyön liittymisvaiheessa välttämättä samassa tahdissa ja siksi on hyvä tunnistaa missä vaiheessa muut ovat. Näin ollen yritys voi hyödyntää toisten kokemusta verkostoitumisen eri vaiheista ja ohjata toisia osapuolia tarvittaessa. Yritys voi tehdä korjausliikkeitä tarvittaessa ja reagoida, jos tarvitsee tehdä jotain eri tavoin kuin alun perin on suunnitellut.

Se, että tunnistaa koko ajan, missä vaiheessa verkostoon liittymisessä ollaan auttaa johtamisessa ja muissa toimenpiteissä, mitä siirtyminen verkostoon vaatii. Toisten yritysten tilannetta on tietenkin haastava saada selville, koska perinteinen johtaminen ei ulotu oman yrityksen ulkopuolelle. Avoimuuden osoittaminen muille osapuolille, auttaa lisäämään luottamusta ja helpottaa tiedonsaantia toisilta yrityksiltä. Kannattaa toimia aktiivisesti ja olla tietoinen muiden toimenpiteistä. Tämä säästää paljon päällekkäistä toimintaa ja resursseja.

Jari Kattainen, verkostojohtamisen ja muutosjohtamisen asiantuntija.