Jari Kattainen

Nykyisin yritysten toimintaympäristö on niin monimuotoinen, ettei yritys voi menestyä yksin. Jokainen tarvitsee yhteistyökumppaneita, joiden kanssa rakentaa verkostoja ja kehittää omaa toimintaansa. Yhteistyön rakentamisen voi kuvata kolmena askeleena. Ensimmäinen askel on oman organisaation johtaminen. Toinen askel on itsensä johtaminen verkostoon. Kolmas askel on itsensä johtaminen verkostossa ja vaikuttaminen verkoston suhteissa.

Ensimmäisessä vaiheessa yrityksen johdon on varmistettava, että oma organisaatio on ”sellaisessa kunnossa”, että verkostoituminen on mahdollista onnistua. Tällä tarkoitan yrityksen nykytilaa ja ymmärrystä verkostoitumisen taloudellisista ja toiminnallisista vaikutuksista. Tietoisuus siitä, miksi, mihin ja kenen kanssa ollaan matkalla, on tärkeää. Henkilöstölle tiedottaminen ja sitouttaminen ovat edellytys onnistumiselle. Tällä varmistetaan yhteinen ymmärrys toiminnasta organisaation sisällä.

Toisessa vaiheessa pitää varmistaa onnistunut siirtyminen verkostoon. Tällöin on edettävä ripeästi ja varmistettava, että joku johtaa toimintaa. Johtajuuden puute johtaa helposti pysähtyneisyyden tilaan, eivätkä asiat etene. Organisaation onkin sovittava millaisella johtamisella ja kenen johdolla siirrytään verkostoon. Ilman tätä syntyy helposti ”pitäisi tehdä” tilanne ja toiminta pysähtyy.

Kolmannessa vaiheessa yrityksen on ratkaistava miten toimia verkostossa. Toimijoiden on tärkeää tiedostaa missä vaiheessa verkostoitumista ollaan, millainen rakenne verkostolla on ja miten voi vaikuttaa toisiin osapuoliin. Tässä vaiheessa osapuolten on integroitava erilaiset näkemykset asioista siten, ettei uhkaa kenenkään autonomiaa. Selkeä agenda, johdonmukainen johtaminen ja riittävä seuranta antavat hyvät mahdollisuudet onnistuneeseen verkostotoimintaan.

Kaikista tärkeintä näissä kolmessa askelmassa on itsensä johtaminen. Minkälaisia kokemuksia sinulla on yritysten itsensä johtamisesta yhteistyön rakentumisessa?

Jari Kattainen, KTT

Rakenne on äärimmäisen tärkeä asia kun puhutaan yritysten välisistä verkostoista. Sillä yritysten tulee ymmärtää, minkälaiseen verkostoon ovat liittymässä. Verkoston rakenne vaikuttaa mm. jäsenten rooleihin, suhteisiin, resurssien jakautumiseen, johtamiseen ja päätöksentekoon. Yrityksen on etukäteen mietittävä monia asioita, suunnitellessaan verkostoitumista. Yksi tärkeä asia on juuri verkoston rakenne. Rakenne vaikuttaa verkoston muotoutumisen lisäksi moniin toiminnallisiin asioihin, kuten johtamiseen (johtaja/seuraaja) verkoston sisällä. Verkoston rakenne voidaan jakaa vertikaalisiin, horisontaalisiin ja heterarkkisiin verkostoihin. Yrityksen on valittava ja/tai hyväksyttävä, näistä verkostorakenteista omaan toimintaan tarkoituksenmukainen verkostorakenne.

Vertikaalisessa verkostossa on vertikaalisia suhteita, joissa kärkiyritys johtaa melko itsenäisesti verkoston toimintaa. Tosin, jos jollain toisella yrityksellä on erityisosaamista, jota kärkiyritys tarvitsee, on suhde symmetrisempi. Tavallisesti kuitenkin suhteet tällaisessa verkostossa ovat epäsymmetrisiä kärkiyrityksen hallitseman aseman vuoksi. Epäsymmetrisyys tässä ei estä kaikkien osapuolien etujen saavuttamista. Horisontaalisessa verkostossa korostuu yritysten tasavertaisuus ja se asettaa johtamiselle omat haasteensa. Jäsenten on päätettävä kuka/ketkä johtavat ja miten vaikutetaan toisiin yrityksiin verkostossa. Tässä rakenteessa korostuu jäsenten kilpailun ja yhteistyön esiintyminen samanaikaisesti eri suhteissa. Heterarkkisessa verkostossa on samanaikaisesti horisontaalisia ja vertikaalisia suhteita. Tämä asettaa johtamiselle omat haasteensa. Yritys voi olla samanaikaisesti vertikaalisen suhteen johtaja tai seuraaja ja toisessa suhteessa tasa-arvoinen toimija toisen osapuolen kanssa. Tämä on haastavaa yritykselle, koska suhteet ovat kontekstisidonnaisia ja yritysten asema on erilainen eri suhteissa.

Mitä mieltä olet, ratkaiseeko rakenne ja miettivätkö yritykset rakenneasioita rakentaessaan verkostoja?

Jari Kattainen, KTT

Julkisuudessa on puhuttu pitkään yritysten välisen yhteistyön rakentamisen tärkeydestä. Yrityksiä on kannustettu rakentamaan erilaisia kumppanuuksia taloudellisen ja toiminnallisen tuottavuuden lisäämiseksi. Julkiset yrityspalveluorganisaatiotkin ovat panostaneet erilaisten verkostojen rakentamiseen vuosia. Yrityksiä on opastettu miksi ja miten rakentaa toimivia yhteistyösuhteita. Yrityksen tehtäväksi on jäänyt valita tarpeen mukaan kenen kanssa alkaa yhteistyöhön.

Mutta kuinka tarkkaan yritykset miettivät miksi, kenen kanssa ja miten tekevät yhteistyötä. Suomessa suurin osa yrityksistä on pieniä mikroyrityksiä. Onko heillä riittävät resurssit syvällisemmän yhteistyön rakentamiseen ja ylläpitämiseen. Yhteistyö jää helposti ostajan ja myyjän väliseen tavaran tai palvelun vaihtoon, joka perustuu mm. hintaan, laatuun ja toimitusvarmuuteen. Tosin kaikissa suhteissa yrityksen ei tarvitse mennä kovin syvälle ja pelkkä ostaminen ja myyminen riittävät. On kuitenkin asioita, joita yritys ei voi tehdä yksin tai se ei ole toiminnallisesti ja/tai taloudellisesti järkevää. Tällöin kannattaa verkostoitua tarvittavia resursseja omistavien yritysten kanssa ja rakentaa tarvittaessa strateginen kumppanuus. Yrityksen on itse harkittava, tarvitseeko se strategista kumppanuutta, jossa osapuolet kehittäisivät yhdessä molempien yritysten toimintaa.

Usein näkee, varsinkin pienissä yrityksissä, että kaikki asiat pyritään tekemään itse. Tähän voi olla monia syitä. Yksi perustelu on ajanpuute, joka estää yhteistyösuhteiden rakentamisen, koska yrityksen sisäinen johtaminen ja asiakastyöt vievät kaiken ajan. Toimivan yhteistyön rakentaminen vaatii riittävät resurssit ja tämä jää usein vähemmälle huomiolle. Kannattaa myös muistaa, että aina kun toimitaan oman organisaation ulkopuolella verkostoissa, riskit lisääntyvät. Yritys joutuu miettimään yhteistyötä rakentaessaan muun muassa omaa ja toisten osapuolten arvoasioita, organisaatiokulttuuria, toiminnan tavoitteiden asettamista sekä sitä sopiiko yhteistyö yrityksen strategiaan ja imagoon. Nämä kaikki edellä mainitut asiat vaativat yritykseltä johtamista.

Yhteistyöhön liittyvä johtaminen asettaakin yrityksen johdolle uudenlaisia haasteita. Yritysten johtajilla on kokemusta ja osaamista johtaa omaa yritystään. Mutta kun aloitetaan rakentamaan yhteistyötä, siirrytään usein ns. epämukavuusalueelle. Tältä alueelta ei välttämättä ole kokemusta, eikä ole tietoa, kuinka toimia uudessa ympäristössä. Tarvitaan uudenlaista johtamista, jossa perinteiset johtajuusmenetelmät eivät toimi. Yrityksen johdon on tiedostettava mitä ja miten johtamiseen liittyviä asioita on muutettava verkostoissa toimiessa. Loppujen lopuksi yhteistyön johtamisessa on kyse kontekstiin sopivasta oikeanlaisesta ja johdonmukaisesta johtamisesta.