Jari Kattainen

Suomen Yrittäjien Mikael Pentikäinen nosti esiin SiunSoten hankintapolitiikan sanomalehti Karjalaisessa 16.8. Osallistun keskusteluun yleisellä tasolla, koska en tiedä yksityiskohtia kyseisestä asiasta. On ymmärrettävää, että julkiset organisaatiot järjestävät tavaroiden ja palveluiden hankinnan omasta näkökulmastaan hankintalain puitteissa. Hankintoja tehdessään julkinen hankintayksikkö tavoittelee kustannustehokkuutta ja toimintavarmuutta. Näinhän yksityisetkin yritykset toimivat.

Suomen yritysrakenne on sellainen, että suurin osa meidän yrityksistä on pieniä mikroyrityksiä. Niiden on vaikea yksin tarjota tuotteitaan ja palveluitaan julkisille organisaatioille. Kilpailutukseen osallistuminen kaatuu usein jo liikevaihtovaatimuksiin, johon pienet yritykset eivät yllä. Pienten yritysten olisikin tehtävä yhteistyötä, jotta ne pystyisivät osallistumaan hankintakilpailuihin. Tämä vaatii hankintayksikön hyväksyntää kilpailutukseen osallistuvien yritysten yhteistarjouksesta.

Yritysten yhteistyö julkisissa hankinnoissa on haastavaa, sillä kyseessä on usein saman alan kilpailevat toimijat, joiden tulisi tehdä yhteistyötä. Tässä olisikin paikallisilla yrityspalveluorganisaatioilla, kuten yrittäjäjärjestöllä, kauppakamarilla ja elinkeinoyhtiöllä tehtävää. Heidän pitäisi pystyä rakentamaan sellaisia verkostoja, joihin pienyrittäjillä olisi resurssit osallistua, ilman että rakennettaisiin raskaita hankekokonaisuuksia.

Vuosien varrella on tuotu esille erilaisia malleja ja muotisuuntauksia, miten organisaatiota tai yrityksiä pitäisi johtaa. Asioita ja toimia laitetaan erilaiseen järjestykseen ja näin onnistunut johtaminen on usein rakennettu. Mitä hyvä ja tehokas johtaminen on? Mielestäni kyse on siitä, että johtaja ymmärtää ja osaa luoda esiin työntekijöiden itsensäjohtamisen. Johtamisen tarkoitus on saada työntekijä hahmottamaan itse omat vahvuutensa ja tunnistamaan mihin kokonaisuuteen oma työpanos liittyy. Tällöin henkilö kykenee ottamaan vastuun itsensäjohtamisesta, joka on liitettävä yrityksen tai organisaatioin yhteisiin tavoitteisiin.

 

Jari Kattainen KTT

Julkisuudessa on paljon puhuttu kuntien omistamien osakeyhtiöiden kilpailukyvystä suhteessa markkinoihin, vaikka kyseessä olisi ns. In-house yhtiö, joka ei toimi markkinoilla. Monin eri keinoin on pyritty mittaamaan, miten kuntien omat yhtiöt ”pärjäävät” markkinoihin nähden. Painetta on luotu yhtiöiden operatiiviseen toimintaan ja kilpailukykyyn. Asiassa on unohdettu, että myös hallitusten ja omistajanohjauksen pitää olla kilpailukykyinen. Ensinnäkin hallitusten kokoonpanot. Nyt ne koostuvat poliittisista päättäjistä, joiden koulutus/työtausta on eritasoista. Se kuka saa eniten ääniä vaaleissa ”saa valita” minkä yhtiön hallitukseen haluaa. Kukaan ei tässä vaiheessa kiinnitä huomiota henkilöiden osaamiseen, vaikka julkisuudessa tai konserniohjeissa toisin väitetään. Valtuustoista, joista suurin osa yhtiöiden hallituksen jäsenistä valitaan, puuttuu suurelta osin liiketoimintaosaaminen. Ilman sitä on erittäin vaikea toimia tehokkaasti yhtiön parhaaksi. Ei toki tarvitse olla kirjanpitäjä, mutta perustiedot, jotka nyt monelta puuttuu, tarvitaan. Hallituksen osaamattomuus näkyy esimerkiksi siinä, ettei osata tulkita talouslukuja. Siitä seuraa, ettei hallitus kykene tekemään tarvittavia päätöksiä yhtiön kehittämiseksi. Lisäksi keskustelut kääntyvät usein helpommiksi koettuihin operatiivisiin asioihin, kun pitäisi puhua yhtiön kehittämisestä strategisella tasolla.

Toimitusjohtajan kannalta asialla on kaksi puolta. Hän voi toimia melko vapaasti, jos hallitus ei kykene arvioimaan toiminnan kustannustehokkuutta. Toisaalta toimitusjohtajalta puuttuu hallituksen tuki, joka on ehdoton edellytys toimitusjohtajan tehtävässä. Hallituksiin kannattaisi palkata hallitusammattilaisia. Vaikka heille joutuisi maksamaan enemmän kuin nykyisille jäsenille, uskon heidän tuovan enemmän lisäarvoa yhtiöön kuin nykyinen poliittinen järjestelmä. Toki poliittisia päättäjiä hallituksissa tarvitaan, mutta 1-2 henkilöä hallitusta kohden olisi riittävä.

Oma lukunsa on omistajan ohjaus. Yhtiöiden toiminnan valvonta on virkamiehillä ja valtuustosta valituilla kaupunginhallituksen jäsenillä. Myös siellä tulee esiin yritystoiminnan osaamattomuus. Myös omistajanohjaukselta tulisi vaatia ”kilpailukykyä” toimia omassa tehtävässään. Nyt sen tehtäväksi jää lähinnä erilaisten raporttien pyytäminen ja erilaisten konserniohjeiden laatiminen. Toki nekin ovat tärkeitä, mutta focus pitäisi olla yhtiöiden kilpailukyvyn parantamisessa ja alueellisen elinvoimaisuuden lisäämisessä. Nyt kun uudet valtuustot aloittavat olisi hyvä hetki uudistaa julkisten osakeyhtiöiden hallituksia ja valita hallituksiin myös asiantuntijoita yhtiöiden toimialoilta ja vahvoja liiketoimintaosaajia. Jos tähän ei voida ryhtyä, olisi ainakin tarpeellista jatkaa poliitikkojen talouskoulutusta ja toimialan tuntemuksen lisäämistä koulutuksella. HHJ-koulutus oli hyvä alku, jossa hallituksen jäsenten valta- ja vastuukysymykset tulee hyvin esille. Nyt olisi tarpeellista antaa syvällisempää tietoa siitä, miten hallituksen jäsen voisi omalla panoksellaan kehittää yhtiötä. Yhtiön hallituksen jäsenen tärkein tehtävä on kyseenalaistaminen, jota ei saa tulkita negatiiviseksi arvosteluksi. Sama tarkoitus on tällä minun kirjoituksellani, herättää päättäjät keskustelemaan aiheesta ja tarvittaessa tekemään muutokseen johtavia päätöksiä.