Yrityksen tai julkisen sektorin on mahdotonta toimia kustannustehokkaasti, jos ne eivät tunne toimintaympäristöään. Me olemme olleet tilanteissa, jossa toimintaympäristön analysointi on epäonnistunut. Muistamme ulkomaanvaluuttalainoja 1990-luvulla ottaneet yritykset, jotka eivät tunnistaneet tai eivät osanneet lukea merkkejä toimintaympäristön muutoksesta. Kyse oli tuolloin maailmanlaajuisesta taantumasta, johon yksittäisen yrityksen oli vaikea vaikuttaa, mutta siihen olisi voinut varautua. Tänä päivänä riskinä on samanlaisia uhkakuvia, joita terrorismi tai vaikka jokin tarttuva tauti, kuten koronavirus voi aiheuttaa pienellekin yritykselle. Olemme nähneet, että suurvaltapolitiikkakin voi vaikuttaa pienen yrityksen toimintaan, kuten pakotteet Venäjäkaupassa. Myös alueellisesti tapahtuviin muutoksiin on syytä paneutua erityisen huolellisesti. Kehitteillä oleva maakunta- tai sote-uudistus muuttavat varmasti yritysten ja julkisten organisaatioiden olemassa olevia riippuvuussuhteita. Organisaatioiden on varauduttava kaikin keinoin toimintaympäristön muutoksiin ja sen kautta riippuvuussuhteiden muutoksiin, oli ne sitten maailmanlaajuisia tai seutukuntaan liittyviä muutoksia.
Organisaatiot rakentavat erilaisia riskienhallintaohjelmia, joissa toimintaa katsotaan liiaksi oman organisaation näkökulmasta. Helposti jätetään vähemmälle huomiolle mitä riskejä sisältyy verkostoyhteistyön kumppaneiden toimintaan ja mitä näissä tapahtuvat verkostosuhteiden muutokset tarkoittavat omassa organisaatiossa. Nämä muutokset voivat olla todella nopeita ja saattaa tulla tilanne, jota voi kuvata tulipalojen sammuttamisella. Siksi onkin tärkeää analysoida riittävästi riippuvuussuhteita, jotka eivät ole muuttumattomia. Organisaation on analysoitava mitä mahdolliset muutokset omassa toiminnassa ja kumppaneiden toiminnassa vaikuttavat verkostosuhteisiin. Vahvat siteet, joita organisaatiolla kannattaa olla maksimissaan kymmenen, voi tapahtua yllättäviä muutoksia. Nopeasti muuttuvassa maailmassa tämä on arkipäivää ja tähän yritysten on valmistauduttava, analysoimalla riittävästi monimuotoisia riippuvuussuhteita. Tällöin ns. heikoista siteistä on ”nostettava” vahvaksi siteeksi jokin toinen toimija. Tämä ei onnistu, ellei kyseistä verkostosuhdetta ole pidetty yllä.
Koronaepidemia on osoittanut, että emme ole varautuneet riittävästi toimintaympäristön muutoksiin ja siihen liittyvään monimuotoisen riippuvuussuhdeverkoston ylläpitoon. Voidaan sanoa, että tilanne on poikkeuksellinen, mutta niin oli 1990-luvun ja 2008 talouslamatkin. Miksi meillä sitten ei ole riittäviä valmiuksia varautua toimintaympäristön muutoksiin? Mietimmekö riittävästi, kenen kanssa luomme tiiviitä verkostosuhteita? Ottavatko organisaatiot huomioon yhteistyökumppaneiden kyvyn reagoida toimintaympäristössä tapahtuviin muutoksiin? Näihin kysymyksiin organisaatiossa on etsittävä vastaukset etukäteen, ennen kuin jotain odottamatonta tapahtuu. Organisaation on huomioitava myös se, että vaikka itsellä on valmiudet toimia nopeasti, onko muut verkostosuhteiden osapuolet valmiina riittäviin toimenpiteisiin tarpeen vaatiessa. Organisaation onkin varauduttava itse muutoksiin ja ymmärrettävä mitä toimintaympäristön muutokset vaikuttavat verkostoyhteistyön riippuvuussuhteisiin.
Jari Kattainen, verkostojohtamisen ja muutosjohtamisen asiantuntija.