Verkostoyhteistyön johtaminen erottuu perinteisestä organisaation johtamisesta, että siinä puuttuu ”organisatorinen käskytysvalta”. Johtaja ei voi ylittää oman organisaation johtamistoimilla organisatorista rajaa. Verkostoyhteistyössä on itsestään selvää, että johtamisessa on huomioitava toisten osapuolten autonomia. Missään vaiheessa toimintaa, ei kukaan saa uhata toisen toimijan autonomista asemaa. Miten tämä onnistuu, kun verkostoyhteistyöhön osallistuvat johtajat ovat tottuneet tekemään itse päätökset omassa organisaatiossa. Nyt pöydän ympärillä on useita johtajia ja yhteiset päätökset koskevat muiden osapuolten toiminnan lisäksi oman organisaation toimintaan. Toimijoiden on etukäteen sovittava, miten verkostoyhteistyötä johdetaan ja miten päätöksenteko toteutetaan. Jokaisen toimijan on otettava ja/tai annettava kontekstiin sopiva oikeanlainen rooli. Osapuolten on heti yhteistyön muotoutumisvaiheessa tuotava selkeästi esille oma tahto siten, että toiset osapuolet hyväksyvät sen. Kyse on vaikuttamisesta ja miten henkilö onnistuu vuorovaikutustilanteessa ohjaamaan muita toimijoita.
Minulta on usein kysytty, otetaanko verkostossa johtaminen vai annetaanko se. Ottaminen tarkoittaa asioiden perustelua siten, että muut näkevät edun antaessaan ohjauksen toiselle osapuolelle. Johtajuus on otettava/ansaittava, mutta oikealla tavalla, jotta muut osapuolet hyväksyvät tämän. Johtamisen antaminen toiselle on harkittava tarkoin ja organisaation on tunnistettava verkoston yhteinen etu. Käytäntö on osoittanut, että juuri oikeanlaisen roolin ottaminen/saaminen on organisaatioille vaikeaa. Roolit eivät toki ole pysyviä, mutta ainakin verkostoyhteistyön alkuvaiheessa, roolien on oltava selkeitä. Yhteistyöhön osallistuvien on tarkkaan tiedettävä mikä on oma ja muiden rooli.
Verkostoyhteistyössä on vaihtoehtona johtajan rooli tai seuraajan rooli. Johtajan roolia kannattaa tavoitella silloin, jos yhteistyön asia tai toiminta on itselle tärkeä. Jos kyseessä on itselle vähemmän tärkeä rooli, kannattaa ottaa seuraajan rooli. Siinä voi toimia aktiivisesti ja ”olla hereillä” jos yhteistyössä on tapahtumassa jotain tärkeää itselle. Ei kuitenkaan kannata yrittää väkisin ottaa tiettyä roolia, vaikka se olisi seuraajan rooli. Roolien jakautuminen on ymmärrettävästi herkkä asia johtajille ja sen vuoksi verkostoyhteistyön muotoutumisvaiheessa siihen kannattaa käyttää resursseja.
Osapuolten on yhdessä ratkaistava, miten yhteistyötä johdetaan. Toimijoiden on valittava joko johdettu verkosto tai itseorganisoituva verkosto. Se kumpi kannattaa valita on aina konteksisidonnainen. Osapuolten tehtyä aikaisemmin yhteistyötä, itseorganisoituva verkosto voi olla hyvä ratkaisu. Se vaatii erityistä huolenpitoa, sillä helposti tällainen tilanne johtaa sellaiseen tilanteeseen, ettei kukaan johda ja syntyy johtajuusvaje. Johdettu verkosto on turvallisempi tapa lähteä liikkeelle. Siinä sovitaan etukäteen, kuka toimii ohjaavana toimijana turvaten yhteistyön etenemisen. Johdettu prosessi vaatii vähemmän itsensäjohtamista seuraajaorganisaatiolta, koska verkostoveturi kantaa päävastuun verkostojohtamistoiminnoista. Uusien kumppaneiden kanssa on parempi lähteä liikkeelle johdettuna verkostona. Myöhemmin voi siirtyä itseorganisoituvaan verkostoon, jos sille nähdään tarve.
Jari Kattainen, verkostojohtamisen ja muutosjohtamisen asiantuntija.