Joku voi ajatella, että toimitusjohtajan yksinäisyydestä ja siihen liittyvät asiat ovat tunnistettavia/tuttuja asioita, eikä niistä tarvitse kirjoittaa/muistuttaa. Oman kokemukseni mukaan itsestään selvät asiat voivat organisaatiossa unohtua ja keskittyminen on omasta mielestä tärkeämmissä asioissa. Vuosien ajan on keskusteltu ja ”kehitetty” johtamismalleja. Paljon puhuttu edestä johtamisesta, tiedolla johtamisesta, verkostojohtamisesta jne… Mutta vähemmän on keskusteltu siitä johtamisen haasteesta, mitä toimitusjohtaja kokee lähes päivittäin, yksinäisyydestä. Toimitusjohtajalla ei ole työkavereita, siten kuin operatiivisessa työssä olevalla työntekijällä. Työntekijät voivat keskustella tauoilla omistakin asioista ja mitkä fiilikset tällä hetkellä on. He voivat puhua ilosta ja surusta yms. tunteista. Entä toimitusjohtaja? Hänellä ei ole ketään, kenen kanssa jakaa tuntojaan. Toimitusjohtajakin voi tuntea vihaa, iloa, surua, voimattomuutta, riittämättömyyttä jne… Kenen kanssa hän voi jakaa näitä? Toki on hallituksen puheenjohtaja, mutta hänen kanssa käydyt keskustelut liittyvät lähes aina strategiatason asioihin, liittyen yrityksen toimintaan. Se mitä tapahtuu päivittäisessä operatiivisessa työnteossa, puheenjohtaja on kaukana. Näin toki pitääkin olla, että puheenjohtaja pysyy pois yrityksen operatiivisesta päätöksenteosta, keskittyen strategisen tason asioihin.
Minulla on yli 20 vuoden kokemus johtajan tehtävissä ja olen usein kokenut työperäistä yksinäisyyttä. Isoissa yrityksissä johtaja on suorittavan työntekijän näkökulmasta etäinen ja on harvoin vuorovaikutuksessa työntekijöiden kanssa. Haaste tulee silloin, kun kyse on pienestä yrityksestä. Miten johtaja on vuorovaikutuksessa työntekijöiden kanssa? Onko esihenkilö vai kaveri vai molempia? Asia tuntuu ehkä helpolta, mutta voin sanoa, että se on ihan muuta. Vaikeiden päätösten sanominen voi tulla vaikeaksi, jos tuntee liikaa kaveruutta työntekijään. Johtajan on mietittävä, miten on vuorovaikutuksessa yrityksen työntekijöiden kanssa töissä ja vapaa-aikana. Töissä, ystävällisyys, toisen huomioiminen, kuuntelu, eriävien mielipiteiden vastaanottaminen jopa voimakas kritiikki on normaalia vuorovaikutusta, mitä johtajan ja työntekijän välillä käydään. Tällaiset asiat korostuvat, mitä tutumpi johtaja on työntekijöiden kanssa.
Erityisesti vapaa-ajan suhteen on oltava tarkka. Johtaja ei voi olla jonkun työntekijän facebook kaveri, jos ei ole kaikkien työntekijöiden kanssa. Samoin johtaja ei voi esim. pelata Padelia vain jonkun yksittäisen työntekijän kanssa. Kokemukseni on osoittanut, että joissakin yrityksissä johtaja on toiminut näin ja se on aiheuttanut erimielisyyksiä työyhteisössä ja synnyttää ”pomon suosikki” kritiikkiä. Tietyillä toimialoilla tämä on vielä herkempi kysymys. Johtajan rooli muuttuu, kun yritys kasvaa ja työntekijöiden määrä kasvaa. Johtajan rooli vuorovaikutuksessa on erilainen, jos työntekijöitä on viisi tai viisikymmentä. Pienessä yrityksessä vuorovaikutus on usein tiiviimpää.
Johtajalta odotetaan yllättävän paljon vastauksia, päätöksiä ja suuntaa mihin ollaan menossa. Joskus julkinen keskustelu esim. toimialasta tai jopa suoraan yrityksestä aiheuttaa usein paljon hämmennystä yrityksen sisällä. Tämä vaatii johtajalta herkkyyttä heti puuttua asiaan. Näin myös kaikessa disinformaatiossa, jota kaikissa yrityksissä on. Toisissa enemmän, toisissa vähemmän. Niistä voi tulla yllättävän isoja juttuja. Muistan kun kerran tulin töihin ja en ollut hymyillyt, kun yksi työntekijä tuli käytävällä vastaan. Se aiheutti kahvipöydässä keskustelun, että ”Meillä tapahtuu nyt jotain merkittävää, kun toimitusjohtaja oli huolestuneen oloinen”. Toisin sanoen myös kehonkieleen on kiinnitettävä huomiota.
Johtajan on tunnistettava edellä mainitut asiat ja hyvä hakea ”apua”. Työnohjaus tai coaching on tärkeää johtajalle. Se ei tarkoita mitään terapiahoitoa, vaan sparrausta, joka on meille kaikille hyväksi. Näissä tapaamisissa ei saa valmiita vastauksia tai ratkaisuja, mutta se auttaa johtajaa ymmärtämään paremmin oman roolinsa, ja suhteensa työntekijöihin, työhön ja toimintaympäristöön. Johtaja kykenee lähestymään asioita eri näkökulmasta ja auttaa saamaan paremman kokonaiskuvan itsestään suhteessa työn kokonaisuuteen. Pääsee tutkiskelemaan itseään ja omaa toimintaa sekä löytämään paremman ajattelutavan. Tämä on tärkeää johtajan jaksamisen kannalta. Sparraus haastaa johtajaa enemmän ”minänä”, kun taas hallitus ja etenkin hallituksen puheenjohtaja haastaa johtajaa yrityksen asioissa. Asia tulisi myös tunnistaa hallituksessa, koska aihe vaikuttaa yrityksen kilpailukykyyn ja oikein hoidettuna parantaa yrityksen työhyvinvointia.
Jos haluat keskustella asiasta, niin ota yhteyttä yksityisviestillä tai jari.kattainen@gmail.com.
Jari Kattainen
Kauppatieteiden tohtori