Tarve määrittelee organisaatiossa yhteistyön tarpeen. Se, kenen kanssa tarpeen kartoituksen jälkeen aloitetaan tekemään yhteistyötä, riippuu monesta asiasta. Hinta, laatu, toimitusvarmuus yms. tekijät määrittelevät yhteistyötahon valinnan. Organisaation valitessa verkostoa johon on liittymässä, se joutuu arvioimaan ja päättämään kuinka tärkeä verkosto on omalle toiminnalle. Jos verkoston toiminta on itselle tärkeää, yrityksen on pyrittävä ottamaan johtavaa roolia. Silloin…

Verkostoyhteistyön eri vaiheissa yrityksillä ja henkilöillä on erilaisia rooleja. Niitä voidaan jakaa eri tavoin. Yksi rooli on hakijarooli, jossa verkostoyhteistyön aktiviinen toimija etsii uusia yhteistyökumppaneita. Tätäkin voidaan kutsua monella eri termillä, portinvartija, verkostonkutoja jne… Hakijarooli on erittäin tärkeä verkostoyhteistyön onnistumisen kannalta. Sen tehtävä on herättää ja ylläpitää toimintaan osallistuvien osapuolten mielenkiinto yhteiseen tekemiseen. Täytyy olla…

Yrityksen lähtiessä siirtymään verkostoyhteistyöhön, sen on tunnistettava millaiseen toimintaympäristöön ovat siirtymässä. Yleensä tilanne on sellainen, että yritys siirtyy kohti tuntematonta ympäristöä, jossa ei aikaisemmin ole ollut. Saattaa myös olla tilanne, että yhteistyökumppaneiden joukossa on ihmisiä, joiden kanssa ei ole ennen työskennellyt. Toimintaympäristössä on muita yrityksiä sekä ihmisiä ja heillä on omat tavat toimia ja oma…

Yrityksen lähtiessä rakentamaan yhteistyötä, sillä pitää olla selkeä kuva tavoitteista. Tavoitteiden tiedostamiseen liittyy mm. mitä lähdetään tavoittelemaan, millä resursseilla, millä aikataululla, ketä on mukana, kuka johtaa. Yrityksessä pitää olla henkilö, jolla on edellä mainitut asiat hallinnassa ja ottaa vastuun näiden asioiden toimivuudesta. Tämä tarkoittaa, että kyseinen henkilö kykenee käsittelemään verkostoitumista kokonaisuutena ja tiedostaa missä vaiheessa…

Yrityksen siirtyessä verkostotoimintaan, kohtaa se ennen kokemattomia asioita. Kaikki eteen tulevat asiat eivät ole positiivisia ja heti ratkaistavia. Asiat eivät aina ole sellaisia, että ne voisi päättää yksin, vaan on otettava toisten osapuolien päätöksenteko mukaan. Sen vuoksi verkostoon siirtyminen ei ole mekaaninen polku, joka etenee lineaarisesti asiasta toiseen. ” Mennään tuon suon yli, että heilahtaa”…